sunnuntai, 30. syyskuu 2012

Muutto

Muutto uuteen asuntoon ja uuteen kaupunkiin on tehty. Minulla on aivan ihana fiilis. En voi lakata hymyilemästä.

Oli ehkä helpoin muutto ikinä. Ainahan ne muutot rasittavia ovat olleet, joillakin on hermot palaneet, yksi jos toinenkin on ollut vähän kireänä. Tällä kertaa palkkasin ammattilaiset hoitamaan homman ja kaikki kävi hetkessä. Neljä tuntia ja homma oli ohi. Loistavaa.

Kaikki on niin erilaista, kuin kaksi vuotta sitten, kun erosin eksästä (aviomiehestäni) ja muutin uuteen kaupunkiin. Olin silloin niin yksin, onneton ja minua pelotti, miten selviän. Ihan kaikki käytännön jutut ne eniten pelottivat. Kuinka asentaa pyykinpesukone, miten laitetaan lamput kattoon, osaanko edes ruuvata vitriinikaapin ovia paikoilleen.

Nyt olen tehnyt ilolla ne kaikki. Olen nauttinut, kun olen osannut. Näin vanhaksi minun täytyi elää, että itsenäistyin!

perjantai, 21. syyskuu 2012

Onnen hetkiä

Nyt on enää viikko muuttoon uudelle paikkakunnalle. Tavallaan iloinen fiilis, että pääsee aloittamaan alusta, sellainen mukava jännityksen tunne... Mutta toisaalta haikea fiilis jättää taakse ihana kaupunki, ihan mukava työ ja etenkin ihanat työkaverit, joihin on juuri ehtinyt tutustua.

Tajusin tässä eräs päivä, että olen päässyt yli olvi-miehestä. Oli hyvä, että yritimme vielä, sain kokea monta hauskaa reissua ja hyvää hetkeä. Mutta oli myös hyvä, että se päättyi sitten niin ikävästi. Näin minun oli ehkä helpompi päästä suhteesta eroon ja yli.

Minusta on ihanaa olla yksin! Nautin siitä, kun saan tehdä ihan mitä itse haluan. Ei tarvitse kenellekään tilittää, mitä tekee ja mitä aikoo tehdä. Ja jos ei huvita tehdä mitään, sitäkään ei tarvitse perustella kenellekään.

Toki kaipaan läheisyyttä, sitä että joku joskus halaa. Ja olisihan se kiva vielä joskus kokea se jalat alta vievä rakastuminen. Mutta sen aika on joskus myöhemmin. Nyt nautin tästä hetkestä juuri näin.

sunnuntai, 2. syyskuu 2012

Virkistäytymistä

Viikonloppuna olin pitkästä aikaa ihmisten ilmoilla. Olen viime aikoina viettänyt aika erakkomaista elämää, ollut kotona, rauhoittunut, siinä sivussa hoitanut kaikenlaisia asioita. Ihmisten tapaamiseen ei ole tuntunut jäävän aikaa. Tai voimia kaikkien noiden jälkeen.

Ensinnäkin kävin katsomassa asuntoja tulevalta kotipaikkakunnaltani. Löysinkin aivan ihanan asunnon, puolet isompi kuin nykyinen, ja siellä on muitakin ylellisyyksiä, mitä tässä ei ole ollut. Minulla on varaa siihen, koska siellä vuokrataso ovat paljon alhaisempi kuin täällä. Nyt tuntuu muuttokin helpommalta, kun on päässä mielikuva tulevasta kodista.

Asunnon löytymistä lähdimmekin sitten juhlimaan ystäväni kanssa. Täällä oli suuri kaupunkitapahtuma, ja ihmisiä oli paljon liikkeellä. Mutta se ei tehnyt yhtään pahaa, minusta oli vain mukava olla ihmisten ilmoilla. Tuttuja en juurikaan nähnyt, mutta uskaltauduin juttelemaan vieraiden ihmisten kanssa. Minä jopa vähän flirttailin yhden miehen kanssa, mutta se sai jäädä siihen...

Oli kyllä todella virkistävä ilta. Seuraavan päivänkin vietin ystäväni kanssa ja nyt onkin puhdistunut olo, kun sai jutella kaikki maailman asiat läpi.

Kyllä ystävät vain ovat kullan arvoisia.

tiistai, 28. elokuu 2012

Tulevaisuus

Päivät ovat menneet hurinalla. Ja viikot. Ja kuukaudet. Niin, kuukauden päästä muutan jo toiselle paikkakunnalle.

Muutto jännittää, sen myönnän. Minua jännittää, suorastaan pelottaa tulevaisuus. Miten voin, miten jaksan. En tunne uudelta paikkakunnalta ketään. Toki lähes kaikki elämäni tärkeimmät ihmiset ovat reilun sadan kilometrin päässä, suuntaan tai toiseen. Pelkään sitä hetkeä siellä uudessa asunnossa, kun tunnen itseni niin pieneksi ja tunnen olevani niin yksin. Kun ei ole ketään, jolle kertoa, miten päivä on mennyt.

Tuo kaikki erosähellys moneen kertaan olvi-miehen kanssa jotenkin tuntuu vahvistavan tuota tunnetta. Kun en sitten loppujen lopuksi riittänytkään, kelvannutkaan. Vaikka kuinka yritin rakastaa, se ei riittänyt. Toista kun ei voi pakottaa. Loppujen lopuksi minut jätettiin yksin. Se hyljätyksi tulemisen tunne on yksi elämän kamalimmista.

Helppoahan se olisi ollut jäädä suhteeseen, huonoonkin. Se on se reitti, missä se aita on matalin. Olisi ollut niin helppoa olla hiljaa, sanomatta mitään, vaikka tietää, että toinen tekee väärin. Ei olisi tarvinnut jäädä yksin.

Mutta näin on parempi. Tästä alkaa pitkä tie, kun opettelen olemaan yksin ja viihtymään itseni kanssa. Ehkä jonain päivänä voin kirjoittaa tänne olevani onnellinen?

sunnuntai, 26. elokuu 2012

Kaikki se taas uudestaan

Minulla on ollut tunne, että elämäni toistaa itseään. Sekin oli syksyä, kun kaksi vuotta sitten erosin lopullisesti eksästä. Edessä oli muutto toiselle paikkakunnalle, ja olin ihan pihalla ja yksin. Nytkin eron jälkeen muutan toiselle paikkakunnalle ja aloitan kaiken alusta.

Toivottavasti siellä kaikki alkaa paremmin. En haluaisi olla niin ulkona kaikesta kuin silloin kaksi vuotta sitten. Olin silloin niin onneton ja niin yksin. Olisi niin ihanaa, jos osaisin nyt oikeasti nauttia siitä, että saan olla yksin.

Täytyy myöntää, että kaksi eroa kahdessa vuodessa on minulle vähän liikaa. (Tai oikeastaan kolme, sillä olvi-miehen kanssa erosimme kahdesti.) En halua kokea sitä enää. Nyt aion opetella nauttimaan yksinolosta ja siitä, että kukaan ei voi tuottaa minulle pahaa oloa.

En vain yksinkertaisesti anna kenenkään tehdä sitä minulle.